Historian havinaa

Teemme juhlavuoteen liittyviä nostoja, joista ensimmäinen liittyy yhdistyksen alkuvaiheisiin. Tämä sivu päivittyy juhlavuoden aikana.

 

YHDISTYKSEN PERUSTAMINEN

 

Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry:n perustava kokous pidettiin 29. tammikuuta 1961.

Ote yhdistyksen pöytäkirjasta:

   ”Me allekirjoittaneet perustamme täten Tampereen Seudun    

    vajaamielisten Tuki ry-nimisen yhdistyksen, jonka

    tarkoituksena on toimia yhdyssiteenä vajaakykyisten lasten

    omaisten ja ystävien kesken, selitämme täten liittyvämme

    jäseniksi yhdistykseen ja hyväksymme sille seuraavat

    säännöt.

   

   Tampereella tammikuun 29.päivänä 1961

 

    Onni Honkkila, pastori, Tampere

    Hannes Asikainen, sähköas., Tampere

    Armas Raunio, taiteilija, Pirkkala

    Onni Tuomenoja, sos.tarkkailija, Ylöjärvi

    Eero Ruohoniemi, autonk., Tampere

    Eila Vuorenmaa, rouva, Tampere ”

 

Yhdistys merkittiin rekisteriin, ja säännöt hyväksyttiin 24.maaliskuuta 1961.

Puheenjohtajaksi valittiin pastori Onni Honkkila, joka toimi diakoniajohtajana. Yhdistyksen perustajien nimiluettelosta voi havaita, että toimintaa olivat käynnistämässä sosiaalialan ja seurakuntien työntekijät yhdessä vanhempien kanssa. Myöhemmin on yhdistyksen toimintaa kehitetty kuitenkin etupäässä vanhempien voimin ja heidän aktiivisuutensa pohjalta.

Yhdistystä perustettaessa käytettiin kehitysvammaisesta ihmisestä yleisesti nimitystä vajaamielinen. Niinpä sana esiintyy myös yhdistyksen ensimmäisessä nimessä.

Sana "vajaamielinen" sai kuitenkin kielteistä sävyä, ja jo vuonna 1966 yhdistyksen sääntömuutoksen yhteydessä nimeksi valittiin Tampereen Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry.

Vuonna 1978 jätettiin nimestä pois sana "seudun", koska ympäristökunnissa oli alkanut toimia omia yhdistyksiä. Yhdistyksen sääntöjä ja nimeä muutettiin jälleen 1980, mistä lähtien nimenä on ollut Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry.

Lähde: Yhdistyksen 30-vuotishistoriikki: "Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry 1961-1991". Historiikin toteutus Kalevi Ahonen, Salme Vihtonen ja Riitta Niemi.

 

ÄIDIT VAIN, NUO TOIVOSSA VÄKEVÄT

 

Tampereen Kehitysvammaisten Tuen pitkäaikainen puheenjohtaja ja työmyyrä Matti Saarinen toteaa yhdistyksen 10-vuotishistoriikissa, että 1960-luvun alussa Tampereella kehitysvammaisten tilanne oli kohtalaisen tyydyttävä. Toiminnassa olivat kunnan ja seurakunnan päivähuoltolat sekä Kaupunkilähetyksen työkoti. Ylisen keskuslaitos oli hahmottumassa.

Matti Saarinen jatkaa: "Yhdistyksemme ei syntynyt hopealusikka suussa, eikä kaiketi ollut muutenkaan sen kummempi ihmelapsi, sillä tavanomaiseen tapaan olivat ensimmäisinä kysymyksinä edessä: mistä saadaan rahaa edes vähäisenkään toimintaan, miten saadaan sana kiertämään ja miten parhaiten toimitaan kehitysvammaisten hyväksi."

Sana oli kuitenkin saatu kiertämään hyvin, koska yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi ensimmäisen vuoden aikana 232:een. Ensimmäiset jäsenkunnan aktivistit olivat äitikerholaisia ja päivähuoltolan väkeä.

Matti Saarinen kirjoittaa: "Allekirjoittaneelle on kerrottu, että tämän yhdistyksen kehto on heilahdellut seurakuntien päivähuoltola Viljalassa, sillä rovasti Honkkila oli diakoniajohtajana jo työnpaikkansa vuoksi välittömässä kosketuksessa Viljalaan. Rovasti Honkkila oli läheinen ystävä jokaiselle Viljalan lapselle ja myös heidän äideilleen. Äidit hoitivat jäsenhankintarynnäkkönsä pontevasti, ja saivat ilmeisesti vastaanhangoittelevat isätkin ainakin jossakin määrin vedetyksi mukaan yhdistykseen. "

Äitikerhoja muodostui kaksikin kappaletta. Toiseen kuuluivat Epilän päivähuoltolassa olevien äidit ja toiseen Kalevan päivähuoltolassa ja Ylisen keskuslaitoksessa olevien äidit. Aluksi äitikerhot kokoontuivat joka toinen viikko. Myöhemmin ajat ja kokoontumispaikat ovat vaihdelleet.

Äitikerhojen merkitys on ollut suuri koko yhdistyksen toiminnan ajan. Ehkä aivan toiminnan alkuvaiheessa haettiin keskinäistä tukea samassa tilanteessa olevien kanssa. Yhteiskunnan palvelut olivat niukat, eikä yleinen ilmapiiri ollut kannustava.

Yhdistyksen äitikerhot ovat jo alkuvaiheessa olleet myös merkittäviä varojen kerääjiä, kuten Matti Saarinen kertoo.

On kudottu lapasia ja sukkia myyjäisiin, myyty tuhansia lippuja teatteriesityksiin, keitetty ohimennen kahvit ja leivottu pullat, kuljetettu omat ja toisten lapset kerhoon. Osaisipa joku laskea, kuinka monta sukkaa tai lapasta on kudottu, kuinka monta kynttilää ja korttia on myyty varojen keräämiseksi, jotta lapsilla ja nuorilla olisi rattoisia ja kehittäviä harrastusmahdollisuuksia ja leirejä!

Kunnioituksena näille ahkeroijille yhdistys päätti lähettää 50- vuotisjuhlavuoden tervehdyksenä maaliskuussa 2011 äitikerholaisten itse kutomat lapaset eli tamperelaisittain tumput presidentti Tarja Haloselle ja pikkulapaset rintamerkiksi tohtori Pentti Arajärvelle. Jo parin päivän kuluttua lähetyksestä saatiin presidentti Halosen kiitoskortti kuvien kera.

Lähde: Yhdistyksen 50-vuotishistoriikki: Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry 1961–2011: Tuhansia tunteja, tahtoa ja tuloksia, toimittanut Salme Vihtonen