Juhlavuoden nostoja toiminnasta

MIELEKÄSTÄ VAPAA-AIKAA: YHDISTYKSEN KERHOTOIMINTA ALOITETTU 1970 

Muistatko vielä Nuorisokerhon, Eräkerhon, Musakin tai Luonnonlapset? 

Ihan oikein, nehän ovat yhdistyksemme vanhojen harrastekurssien nimiä.

Harrastekurssit, puhekielessä tutummin kerhot, ovat olleet merkittävä osa yhdistyksen toimintaa jo vuodesta 1970 alkaen, ja ne ovat tarjonneet vuosittain sadoille kerholaisille antoisaa toimintaa vapaa-ajalle. Kerhotarjonta on muotoutunut vuosikymmenten varrella monipuoliseksi, aina ajan hengen ja kerholaisten toiveiden mukaan.

Alkuvuosina yhdistyksen toiminnan painopiste oli vanhempien vertaistuessa ja yhdessäolossa, mutta kehitysvammaisille ihmisille suunnattu vapaa-ajantoiminta alkoi pian muodostua yhä merkittävämmäksi osaksi yhdistyksen toimintaa.

Kerhot saivat alkusysäyksensä kehitysvammaisten avohuollon järjestämistä koskevan valtioneuvoston päätöksen myötä vuonna 1969, jolloin yhteiskunnan tuki vapaa-ajan harrastustoimintaan mahdollistui. Heti seuraavana vuonna yhdistykseen perustettiin vapaa-aikatoimikunta ja ensimmäiset viisi kerhoa aloitti toimintansa. Yhdistys aloitti 1980-luvun puolivälissä harjaantumiskoulujen oppilaille iltapäiväkerhot, jotka siirtyivät muutamassa vuodessa kaupungin järjestämäksi toiminnaksi. 

Tyypillistä 2000-luvun alkupuolen kehitystä oli se, että toimintoja ja kerhoja järjestettiin yhdessä muiden projektien ja organisaatioiden kanssa, esim. Ahjolan taidepiirit, Kooveen erkkasähly tai kaupungin erityisratsastus. Nykyisin useat eri yleisseurat ja organisaatiot järjestävät omana toimintanaan erityisryhmiä tai harrastusryhmiä, joihin ovat tervetulleita kaikki halukkaat.

Kerhojen sisältö muodostui alkuvuosina pitkälti ohjaajien osaamisen ja hallituksen päätösten perusteella. Ajan kuluessa kerholaisten mielipiteiden kuuleminen kerhoissa ja mielipiteiden esille tuomisen taidot ovat lisääntyneet paljon, ja kerhojen sisältö onkin kävijöidensä näköistä ja vaihtelee vuosittain.  

Kurssit rakentuvat eri aiheiden ympärille, joten moni löytää itselleen mieluisaa toimintaa. Monella nykyäänkin toimivalla kurssilla on juuret kaukana menneisyydessä. Esimerkiksi taide- ja liikuntakerhot ovat olleet suosittuja kaikkien näiden vuosikymmenten ajan. Tukiyhdistys on saanut menneinä vuosikymmeninä kehuja kaupungin liikuntatoimesta, koska liikuntaan on haluttu panostaa ja se on ollut yksi vahva painopistealue kerhotoiminnassa. 

Moni muistaa varmasti myös Raitaset-musiikkiryhmän, joka toimi myös Jelppis-orkesterin nimellä vuodesta 1972 musiikinopettaja Raita Uotisen johdolla. Orkesteri vastasi yhdistyksen musiikillisesta edustamisesta erilaisissa tilaisuuksissa. Pitkään mukana ollut Peppi Leinonen muisteli Tukiyhdistyksen 50-vuotishistoriikissa, että Raitaset oli toimintamuodoista paras ja siellä "oikeasti harjoiteltiin kunnollista musiikkia sekä soittamalla että laulamalla".

Kursseilla on vuosien varrella valmistunut myös mm. taidenäyttelyitä, lyhytelokuvia ja lauluesityksiä. Ja siirtyivätpä kerhot digiloikan kautta vielä etäaikaankin keväällä 2021. 

Kerhoissa usein yksinäisyyttäkin kokeneet kehitysvammaiset ihmiset ovat päässeet viettämään aikaa toistensa seurassa ja osallistumaan toimintaan rajoitteista riippumatta. ”Tärkeää ei ehkä olekaan se, kuka toiminnan järjestää tai mistä hyvä ryhmä muodostuu. Kaikkein tärkeintä on se, että vammainen lapsi, nuori tai aikuinen voi harrastaa itselleen mieluisia asioista ja kokea onnistumisen riemua”, yhdistyksen 50-vuotishistoriikissa todetaan.

Kerhot ovat olleet merkityksellisiä monella tavalla, ja niistä jää lämpimiä muistoja kerholaisten lisäksi myös ohjaajille.

Entinen ohjaajamme Jari Lindholm on aloittanut työt yhdistyksessä 1980-luvun lopulla kerho-ohjaajana. Jari on ollut yksi konkariohjaajistamme vuosikymmenten ajan, ja tullut tutuksi eri rooleista: sählykerhon vetäjänä, liikuntajaoston puheenjohtajana, leiriohjaajana, asuntolan ohjaajana (ajalta, jolloin yhdistys tuotti Onkiniemenkotien palvelun), diskotoiminnan vetäjänä, ohjaajana ulkomaanmatkoilla ja hallituksen jäsenenä.  ”Yhdistys on opettanut paljon elämänarvoista ja antanut todella paljon ikuisesti säilyviä muistoja”, Jari kertoo.

Lue Jarin ystäväkirjasivu tästä.

Myös Minttu Roivainen aloitti työnsä yhdistyksessä juuri harrastekurssiohjaajana ohjaten usean vuoden ajan Ukkometsoja ja itsenäistyvien nuorten kurssia nimeltä #omaelämä. ”Minulla on paljon ihania muistoja harrastekursseista ja kursseilla käyneistä ihmisistä. Erityisesti mieleen ovat jääneet ne pienet hetket, kun löytää yhteyden ja yhteisen vuorovaikutustavan jonkun vetäytyvämmän kurssilaisen kanssa, hyvät keskustelut sekä kannustava, avoin ja huumorin sävyttämä ilmapiiri kurssilaisten välillä.”

Lue Mintun ystäväkirjasivu tästä.

Lähteet:

Yhdistyksen 30-vuotishistoriikki "Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry 1961-1991.” Historiikin toteutus Kalevi Ahonen, Salme Vihtonen ja Riitta Niemi.

Yhdistyksen 50-vuotishistoriikki ”Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry 1961-2011.” Tuhansia tunteja, tahtoa ja tuloksia,” Toimittanut Salme Vihtonen.

Seuraavassa kokemuksia kolmelta kokeneelta kerholaiselta

Arja Järvensivu

Olen osallistunut harrastekursseille ensimmäisen kerran ainakin 30 vuotta sitten, olen nyt yhtä vanha kuin tukiyhdistyskin. En muista, mikä oli ensimmäinen kerho, jossa olin mukana. 

Olen vuosien varrella osallistunut ainakin taidekerhoon ja musiikkikerhoon. Viimeksi olen ollut mukana keilauksessa. Olen harrastanut keilaamista jo useiden vuosien ajan myös perheeni kanssa. Kevään aikana osallistuin yhdistyksen verkkotoimintaan.

Aikaisemmista kerhoista muistan, että musiikkikerhossa laulettiin ja soitettiin. Minä soitin triangelia.

Keilaamisessa on parasta kiva, rento ilmapiiri. On kivaa, kun näkee kavereita ja saa kuulla heidän kuulumisiaan. Olen saanut harrastekurssilla myös uusia kavereita eri asuntoloista. On myös kivaa, kun näkee oman kehityksensä. Mulla on omat keilakengätkin. Kun saa kaadon, tulee paljon pisteitä ja hurraan nostamalla kädet pystyyn. Kaverit ovat kannustavia ja hurraavat toistenkin onnistumisista.

Keväisin järjestetyt keilakisat olivat mukavia. Sain kerran kunniakirjan toisten auttamisesta ja tämä on minulla edelleen tallessa.

Osallistuin harrastekurssien verkkotoimintaan, joka loppui juuri toukokuussa. Tykkäsin tästä toiminnasta. Verkkotoiminnassakin oli tärkeää kavereiden tapaaminen, vaikkakin vain kuvina tietokoneen ruudulla. Ohjelmasta mieleen on jäänyt ruohon istuttaminen, askartelu, maalaaminen, levyraati, laulaminen ja jumppaaminen. Parhaita kertoja oli istutus, jolloin sai neuvoja, miten voi kotona istuttaa ruohoja ja viimeisen kerran kevätjuhla kevätlauluineen.

Syksyllä aion mennä taas keilaukseen, koska on kiva olla yhdessä ja harjoitella juttuja. Ei tarvitse olla aina kotona neljän seinän sisällä. Voisin totta kai suositella harrastekursseja muillekin! Terveisiä ja onnitteluja ikätoverille tukiyhdistykselle. Terveisiä myös keilakavereille!

Leena Vartti ja Marika Vihtonen

Leena ja Marika ovat hyviä ystäviä keskenään, ja he asuvat Tapiontalossa. Yhdistyksen harrastekursseista he ovat osallistuneet viime vuosina esiintymisryhmä Kimallukseen. Toiveena molemmilla on, että pääsisi äkkiä takaisin kerhoihin.

Naiset kertovat, että Kimalluksessa lauletaan ja soitetaan yhdessä. Molemmille kaikista mieluisinta on laulaminen. Leenan lempilaulu on Suvi Teräsniskan laulu Taivas sylissäni. Marikalla on niin monta suosikkia, että niitä ei ehdi kaikkia luettelemaan, mutta ainakin Janne Hurme on hyvä.

Kerho on Leenalle ja Marikalle tuttu jo monien vuosien ajalta. He ovat osallistuneet kerhoon jo sen kokoontuessa nimellä Luonnonlapset. Marika on osallistunut musiikkitoimintaan jo Raitasten aikaan. Marika kertoo, että Raitasista jäi mukavat muistot.

Kerholaiset ovat ehtineet esiintymään useita kertoja, ja nämä ovat olleet ikimuistoisia kokemuksia. Keikoille laitetaan aina paremmat vaatteet päälle. Mieleen on jäänyt viimeisimpänä kirkkokonsertti Aitolahden kirkossa juuri ennen kuin koronan vuoksi toimintoja laitettiin tauolle.

Mukavinta kerhossa on laulaminen. Tärkeitä asioita ovat myös kaverit; kerhossa on mukava porukka ja ohjaaja. Kerhosta on saanut myös uusia kavereita. Kahvittelun aikana vaihdetaan kuulumisia ja usein Leena on auttelemassa keittiössä kahvin kattamisessa. Viimeisellä kerhokerralla syödään aina pitsaa, mikä on mukavaa, mutta toisaalta kesätauon alkaminen on myös haikeaa. Leenan ja Marikan kokemuksen mukaan kerhoissa ei ole ollut mitään kurjaa. Naiset kulkevat kerhoon yhtä matkaa taksilla.

Harrastekursseille vielä osallistumista miettiville Leena ja Marika lähettävät terveisiä ”tervetuloa vaan”. Harrastekursseille kannattaa lähteä mukavan tekemisen ja kivojen ohjaajien vuoksi. Haastattelun aikana kuuluu kova ikävä ja kaipuu kerhoon. Leena ja Marika lähettävät terveisiä kerhon vetäjille ja koko Kimalluksen väelle.

Juhlivaa tukiyhdistystä he haluaisivat onnitella laululla Miljoona ruusua.

”Taas ruusut käy kukkimaan
Tuoksua täynnä on maa
Mietteeni sinne taas vie
Missä on ruusuinen tie”

Ukkometsot, Tyylilyylit, Kimallus, Kokkiklubi – kuulostaako tutulta?

Harrastekurssit ovat edelleen tärkeä osa yhdistyksen vapaa-ajantoimintaa, ja ne keräävät suuren joukon innokkaita harrastajia yhteen viikoittain. Kurssitarjonta on monipuolista ja se muotoutuu kurssilaisten toiveiden mukaan.

Kun perinteinen harrastekurssitoiminta oli tauolla koronarajoitusten vuoksi, kevään aikana järjestettiin 36 verkkotapaamista. Niihin osallistui yhteensä noin 600 ihmistä. Huikeaa! Verkkotoiminnassa päästiin tapaamaan kavereita kuvaruudun välityksellä ja kokeilemaan monenlaista tekemistä yhdessä. Etäkurssikerroilla esimerkiksi tutustuttiin virtuaalisesti museoihin, tanssittiin, tietovisailtiin, rakennettiin itse soittimia ja askarreltiin unelmakarttoja. Palaute osallistujilta oli hyvää, kuten ”kauheesti tykättiin”, ”aina hyvä fiilis” ja ”tällaista lisää!” Kiitos aktiivisille osallistujillemme!

Haku syksyn harrastekursseille on auki jälleen 11.8-27.8.2021.

Lähtisitkö sinäkin mukaan harrastamaan kavereiden kanssa?

YHDISTYKSEN LEIRITOIMINTA ALKOI JO VUONNA 1967 

Oletko sinä ollut mukana jollakin yhdistyksen kesäleirillä, talvileirillä tai syyslomaleirillä?

Leiritoiminta on ollut yksi tukiyhdistyksen ensimmäisistä toimintamuodoista. Ensimmäisen leirin yhdistys järjesti vuonna 1967 kahdeksalle pojalle Ylöjärven kesäkodissa. Leiritoiminta on laajentunut jatkuvasti, ja vuodesta 1970 leirejä on järjestetty sekä kesällä että talvella. Myös leireihin osallistuminen on lisääntynyt, sillä esimerkiksi vuonna 1980 leireille osallistui 101 koululaista ja aikuista ja vuonna 1989 jo 137 leiriläistä.

Vuonna 1984 saatiin solmittua Tampereen kaupungin kanssa ostopalvelusopimus leiri- ja kerhotoiminnan sekä vanhempien ohjaus- ja neuvontatoiminnan järjestämiseksi. Tällä on ollut suuri merkitys toiminnan vakiinnuttamiselle. Se on mahdollistanut aiempaa säännöllisemmän vapaa-aikapalvelujen järjestämisen, vaikka määrärahat tuntuvatkin käyttäjän mielestä aina laahaavan hiukan jäljessä tarvittavasta määrästä.

Kesäleirejä on viime vuosina toteutettu pääosin Tampereen Kehitysvammaisten Asuntotukisäätiön hallinnoimassa Kuuslahden leirikeskuksen tiloissa Teiskossa.
Leiritoimintaa pyritään tarjoamaan erilaisiin tarpeisiin, ja niinpä nykyisin järjestämme myös päiväleirejä kouluikäisille ja aikuisille kesäisin. Näihin leireihin on kuulunut olennaisena osana retket kaupunkikohteisiin.

Kuuslahden lisäksi leirejä on järjestetty ainakin Lehtimäellä, Ruhalassa, Kotkanrannassa, Hounilla, Lautsiassa, Vasarannassa ja saarileireinä Ylöjärvellä. Mertiörannan leirikeskus oli Kehitysvammaisten Tukiliiton omistuksessa 1972–2012 ja Mertiörannassa järjestettiin leiritoiminnan ensimmäisinä vuosikymmeninä paljon leirejä. Edelleen järjestämme Mertiörannassa kesäisin yhden leirin vaikeavammaisille ja/tai liikkumisrajoitteisille henkilöille. Koska olemme halunneet panostaa kesän tarjontaan, emme valitettavasti ole pystyneet vuosiin järjestämään suosittuja talvileirejä Mertiörannassa. 

Kaija Miettinen kirjoitti yhdistykselle pitkän Minun tarinan talvileirimuistoistaan:

”Oli leirille lähtöaamu, kun me kokoonnuttiin Vanhan kirkon eteen. Kun kaikki oli valmista, niin lähdettiin ajamaan kohti Mertiörantaa, klo 10 lähdettiin lomalle. Leirillä oli ohjelmaa paljon. Leiri kului joutuisasti hyvin. Kaikkina päivinä oltiin ulkona. Hiihdettiin paljon aamupäivisin, niin myös iltapäivisin, hyvä juttu. Meillä oli hyvät ilmat joka päivä. Joka päivä oli paljon liikuntaa monella eri tavalla, jos haluaa liikkua. Liikunta on hyvä asia. Koitti vihdoin aamu, kun pakattiin aamupalan jälkeen laukut lähtökuntoon. Kun oli kotiinlähtöpäivä nyt. Kiitos hyvästä leiristä leiri vetäjille ja niin myös keittiön henkilökunnalle.”

Kaijan "Minun tarinan" voit lukea tästä.  

Leirit antavat mahdollisuuden uusien elämysten kokemiseen kodin ulkopuolella, itsenäistymisen harjoitteluun ja yhdessäoloon kavereiden kanssa. Leireillä harrastetaan vuodenaikojen mukaista liikuntaa ja järjestetään ohjelmallisia illanistujaisia. Kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten leirit tuovat vanhemmille hetken hengähdyksen jatkuvasta hoitovastuusta, eikä irtautuminen omasta kotipiiristä tee pahaa leiriläisillekään.

Erityisellä hartaudella moni tamperelainen kehitysvammainen perheineen muistelee Ylöjärven Hounilla, Kalevi Ahosen tilalla 1980-luvulla järjestettyjä leirejä ja muita vauhdikkaita tapahtumia. Kesällä tanssittiin ladossa, talvella ajettiin hevosella ja moottorikelkalla. Ison sorakuopan reunalla lasketeltiin pulkalla niin, että välillä piti käydä sisällä kuivattelemassa lapasia ja haalareita. Eikä kuuma kaakaokaan maistunut muualla niin hyvältä kuin pakkasessa tumput käsissä.

Palautteiden perusteella parasta leireillä on ollut perinteiset asiat kuten uiminen, saunominen, ystävät ja karaoke. Harmillista oli, kun ei tullut yhtään kalaa. Leireille tullaan ensisijaisesti kavereiden sekä uusien tuttavuuksien, mukavien ohjaajien ja mieluisan ohjelman vuoksi.

Leiriläisten lisäksi myös ohjaajat ovat saaneet leireiltä mukavia muistoja. ”Kuuslahden rantasauna, rauhallinen hetki lauteilla kahden leiriläisen kanssa ja pulahdus raikkaaseen järveen. Tämä kuva palaa usein mieleen, kun mietin kesäleirejä Kuuslahdessa. Leireihin kuuluu touhuaminen ja tekeminen, välillä kiirettäkin. Tässä hetkessä oli kuitenkin erityinen rauha ja levollisuus, mitään ei puuttunut, oli läsnäoloa ja yhteyttä.” muistelee yhdistyksen leireillä toiminut ohjaaja Anne Mäkelä, joka edelleen on mukana yhdistyksen toiminnassa.

Annen "Minun tarinan" voit lukea tästä.  

Myös Marjukka Haukka on ollut jo pitkään yhdistyksen leiriohjaajana - itse asiassa vuodesta 2006 lähtien joka vuosi yhdellä tai useammalla leirillä. Erityisimmästä leirimuistosta Marjukka (leirillä myös tunnettu lempinimellä Mallu) kertoo näin: " Kirkkaimpana muistona on tällä hetkellä Kuuslahdessa toteutettu seikkailu eli "larppi", jossa haltijat ja örkit kilpailivat vastakkain. Tässä muistossa yhdistyy mahtava yhteistyö ohjaajien kanssa, yhteinen innostuminen ja ideointi sekä niiden toteuttaminen on todella arvokasta ja välillä tuntuu että oman työn kiireessä tämä ei aina onnistu. Parasta kuitenkin larppaamisessa oli leiriläisten heittäytyminen seikkailuun ja leikkiin. Jokainen osallistui upeasti omalla tavallaan, kuitenkin niin että jokainen oli messissä!! Meillä oli super hauskaa!!". Marjukka tiivistää myös yhdistyksen merkitystä osuvasti: "Yhdistystä tarvitaan, koska jokainen meistä ansaitsee harrastuksia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ennen kaikkea kokemuksia siitä. Yhdistystä tarvitaan, koska muuten kaikki ikimuistoiset leirihetket, yhdessä eletyt ilot ja surut jäisivät kokematta ja yhdistyksen välittämä viesti tasa-arvosta ja kunnioittavasta kohtaamisesta jäisi välittämättä."

Marjukan ystäväkirjan voit lukea tästä. 

Lähteet:

Yhdistyksen 30-vuotishistoriikki "Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry 1961-1991.” Historiikin toteutus Kalevi Ahonen, Salme Vihtonen ja Riitta Niemi.

Yhdistyksen 50-vuotishistoriikki ”Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry 1961-2011.” Tuhansia tunteja, tahtoa ja tuloksia,” Toimittanut Salme Vihtonen.

LEIRIKUULUMISIA KESÄLTÄ 2021

Tukiyhdistys järjesti kuluvana kesänä jälleen yksitoista ikimuistoista kesäleiriä. Saimme kuulla leiriläisten iloisia tunnelmia kahdelta leiriviikolta.

KOULUIKÄISTEN LEIRI

Kouluikäisten leirillä 7.–12.6.2021 Kuuslahdessa kesästä nautti yhdeksän leiriläistä ja viisi ohjaajaa. Osalle leiri on ollut ihan ensimmäinen, osa on käynyt kesäleirillä tai viikonloppuleirillä Kuuslahdessa aiemminkin.

”Leiri on mennyt hyvin. Parasta on ollut käydä uimassa Kuuslahden omassa rannassa. Vesi on ollut vielä vähän kylmää. On myös ollut kivaa käydä kalassa laiturilla, ja soutamassa soutuveneellä. Ohjaaja Antti souti ”, leiriläiset Henri, Niko ja Onni kertovat.

Koulukaverukset Emmi, 9, ja Armi, 10, kertovat tavanneensa leirillä vanhojen tuttujen lisäksi myös uusia kavereita. Poikien tavoin myös Armi sanoo kalastuksen olleen erityisen mukavaa. Saalistakin on tullut ainakin yhden ahvenen verran. Emmin mielestä hauska leirillä sattunut kommellus oli se, kun ohjaaja-Iida kerran soitti vahingossa väärään numeroon ja häntä nauratti hirveästi. Uusia asioitakin on opittu, kuten hampaidenpesua ohjaajan avustamana.

”Kuuslahti on kiva ja hauska paikka, täällä on ainakin nukkumapaikkoja ja jääkaappi ja pihalla tramppa. Pojat nukkuvat yhdessä huoneessa ja tyttöjen huoneita on kaksi. Täällä on ollut kivoja ohjaajia”, tytöt kertovat.

Yksi Emmin ja Armin uusista kavereista, Minea, kertoo menevänsä illalla ohjaaja-Karoliinan kanssa kahdestaan saunaan, mitä hän odottaa innolla. Saunomisen lisäksi myös veneily on ollut kiva juttu. Saunan jälkeen saa syödä omia herkkuja, kuten sipsejä ja karkkia.

Leiriläisten mielestä viikko on mennyt tosi nopeasti, ja leiri on tuntunut juuri sopivan pituiselta. Alkuun saattoi nukuttaa vähän huonommin, mutta loppuviikosta leireilyyn totuttuaan kaikki kertovat jo nukkuvansa hyvin touhukkaiden leiripäivien jälkeen. Myös lounaan jälkeisellä päivälevolla voi halutessaan nukkua tai rentoutua muulla tavalla, vaikka omaa puhelinta selaillen. ”Leirillä on tullut hyvä mieli ainakin lohikäärmevideoiden katsomisesta”, Henri, 12, kertoo.

Leiriviikkoon on mahtunut monenlaista mukavaa tekemistä. Ensimmäisenä päivänä oli Emmin sanoin ”puhuttelukierros”, jossa jokainen leiriläinen sai kertoa omia toiveitaan siitä, mitä haluaisi tehdä leirillä. Näitä toiveita on pyritty toteuttamaan viikon aikana mahdollisimman paljon. Yksi viikon kohokohdista oli se, kun Riesa-Pelle kävi esiintymässä. Pelle ajoi yksipyöräisellä ja teki kaikille ilmapalloista esimerkiksi eläimiä tai miekkoja. Pellen esiintymisen jälkeen pidettiin Talent-show. ”Armi lauloi Robinin Puuttuvan palasen, Henri esitti Antin kanssa Huuhkajien laulun Suomen lippua heilutellen ja Emmi lauloi Piippolan vaarin”, lapset kertovat.

Leiriläiset ovat viihtyneet Kuuslahdessa hyvin ja suosittelisivat kesäleiriä kaikille: ”Täällä on kivaa!” 60-vuotta täyttävää tukiyhdistystä Henri haluaisi onnitella pitämällä juhlat, Armi taas laulamalla Paljon onnea vaan. Siispä – paljon onnea yhdistykselle ja terveisiä kaikille leiriläisiltä! <3

AIKUISTEN LEIRI

Aikuisten kesäleirillä Kuuslahdessa 12.–17.7.2021 kokoontui joukko kokeneita leiriläisiä. Leiriläiset kertovat helteisestä leiriviikosta näin:

”Leirillä on aina hauskaa! Ihmiset ovat ihan paras asia Kuuslahdessa. Tämä on kiva paikka, tekemistä on joka päivälle.”

Tänään leirillä pakataan, sillä seuraavana päivänä on kotiinlähdön aika. ”Lähdemme kotiin hyvällä mutta haikealla mielellä. Ei malttaisi kotiinkaan lähteä. Ohjaajia ja kavereita tulee ikävä”, kertoo Sirpa. Leiriviikon kohokohtia Sirpan mielestä ovat olleet muun muassa ulkopelien, kuten mölkyn pelaaminen, saappaanheitto, tikanheitto ja kynä kannuun -lajit leiriolympialaisissa, kynsien lakkaus, soutelu sekä naku-uinnilla käyminen. Herkkuruokiakin muistuu mieleen pitkä lista, ja kuulemma kaikki ohjaajien tekemät ruoat letuista kanaan ja riisiin ovat olleet herkullisia. Kokonaisuudessaan leiri on ollut todella onnistunut. ”Tykkäsin lähteä leirille – täällä on kivaa toimintaa ja meillä on ollut kavereiden kanssa niin hauskaa, että ollaan naurettu koko viikko!”

Ystävykset Satu ja Johanna ovat käyneet jo kauan leirillä Kuuslahdessa. ”Sadusta ja Johannasta on olemassa valokuva, joka on otettu Kuuslahden päämökin portailla jo vuonna 2004”, kertoo ohjaajana toimiva Johannan sisko Sanna. Johanna kertoo tykänneensä muun muassa kuunnella musiikkia päivälevolla, tehdä hiekkakakkuja ja paistaa makkaraa lounaaksi. Myös Satu kertoo leirin sujuneen mukavasti. ” Olemme tehneet kaikkea kivaa, kuten ulkoilleet, pomppineet trampoliinilla ja käyneet retkellä Muroleen kanavalla kahvittelemassa. Riesa-Pelle, minulle jo vanha tuttu, kävi tutustumassa ja esiintymässä leirillä – hän esitti meille taikatemppuja ja muotoili ilmapallosta minulle sydämen. Kuuslahdessa on tosi kivoja, hauskoja ja sydämellisiä ohjaajia ja kivoja kavereita.” Kavereista moni on ollut ennestään tuttu, mutta myös uusia kavereita on kuulemma saatu.

Aurinko on paistanut koko viikon, ja leiriläiset kertovat ilman olleen kuuma ja paahtava. Uiminen onkin viilentänyt mukavasti ja se on ollut kaikkien mieleen. Myös saunominen Kuuslahden tunnelmallisessa rantasaunassa on ollut perinteinen suosikkipuuha. Konkarileiriläinen Sanna kertoo toivoneensa leiritekemiseksi kävelyillä käymistä ja saunomista. Molemmat toiveet ovat toteutuneet viikon aikana. Toivetekemisten lisäksi myös leffailta ja karaoke jäivät erityisesti mieleen. Karaokessa Sanna lauloi Satulinnan. Leirikaveri Heikki kertoo: ”Myös minä lauloin Satulinnan, laulaminen oli kivaa! Olen tykännyt auttaa täällä ohjaajia esimerkiksi viemällä roskia.”

”Sain uusia kavereita ja olen syönyt hyvin, muun muassa kermavaahtoa. Täällä ei ole sattunut mitään kommelluksia, mutta ohjaajat ovat kyllä hassutelleet. Ainakin Sanna”, kertoo Lasse leiristä. ”Joo, taisin hassutella ainakin silloin, kun aloitin letkajenkan lavatansseissa”, Sanna naurahtaa.

Kuuslahteen leirille tulemisesta kaikki leiriläiset ovat yhtä mieltä: ”Tottakai leirille kannattaa tulla, oikeastaan kaikki täällä on kivaa. Tänne saa tulla kaikki!” Juhlivaa tukiyhdistystä aikuiset leiriläiset halusivat onnitella askartelemalla onnittelukortin. Kiitos juttutuokioista ja onnitteluista ihanille leiriläisillemme! <3

”LÄHDETÄÄNKÖ LEHTIMÄEN OPISTOLLE RATSASTAMAAN?”

Elettiin 80-luvun alkupuolta ja Kehitysvammaisten Tukiyhdistyksen aktiivijäsen, Kalevi Lahti kertoi hyvistä kokemuksista ja ratsastusmahdollisuuksista Lehtimäen Opistolla.

Hän oli ollut tyttärensä Elinan kanssa siellä ratsastusleirillä.  Kale sai muutaman vammaisperheen innostumaan ja tekemään sellaisen kokeiluluontoisen viikonloppuretken Lehtimäelle ajatuksena, että muutkin vammaiset lapset ja nuoret saisivat kokea tämän ratsastuksen riemun ja sen rentouttavan vaikutuksen. Koeleiri meni hyvin. Toiminnan miehenä Kalevi sopi Opiston rehtori Sisko Halosen kanssa leiriajan Pyhäinmiestenpäivän viikonlopuksi.  Marraskuisesta Pyhäinmiestenpäivän viikonlopusta tuli monille perheille käsite, ja perinne jatkui satunnaisesti vaihtelevin kokoonpanoin lähes 30 vuotta.

Kesäisin Kalevi järjesti tapahtumarikkaita ohjelmallisia Tallinnan matkoja. Näitä reissuja tehtiin keskimäärin 10 perheen vanhempien voimalla. Tulppaanikoti mahdollisti nämä vanhempien irtiotot ja pikku lomat. Nuoret viettivät tuon ajan yhdessä Tulppaanikodissa ja heillä oli siellä omaa ohjelmaa.

Aika muuttaa elämää. Se ei tehnyt poikkeusta meidän kohdallakaan. Kalevi menehtyi yllättäen syksyllä 2011.  Vietimme vielä yhden ”muistoviikonlopun” kuten yleensä, ratsastuksen, askartelujen, hierontojen ja uintien merkeissä.  Nämä leirit antoivat mitä parhainta vertaistukea. Olimme hitsaantuneet yhteen ja aloimme jossain vaiheessa miettimään tulevaisuutta ja nuorille kotia, jossa heidän elämänsä saisi uuden, itsenäisen suunnan. Suunnitelmasta tuli totta, ja Tukena Pappilanpuiston ryhmäkoti valmistui 2012. Siellä asuu tällä hetkellä kuusi perheidemme nuorta. Meillä oli tilaisuus päästää irti ja turvata nuorten elämä sen jälkeen, kun meitä ei enää ole.

Kaiken tämän mahdollisti yhden vanhemman aktiivisuus, joka sai muutkin asioista innostumaan. Olemme edelleen melko tiiviisti tekemisissä toistemme kanssa, ja toivomme, että uusista nuorista perheistä löytyisi samanlaista energiaa, joka rakentaisi pohjan vammaisten lasten ja nuorten tulevaisuudelle.

Paula ja Harri Rantanen

VERTAISTUKITOIMINTAA VUOSIEN VARRELLA

Yhdistyksen kantava voima on vertaistuen saaminen ja antaminen - tarve kohdata muita vanhempia. Vertaistuki on mahdollistunut kaikessa yhdistyksen toiminnassa, kuten retkillä, matkoilla, diskoissa, leireillä tai tapahtumissa, mutta vertaistukeen on myös perustettu omia ryhmiä yhdistävän teeman ympärille. Tavoitteena on toimia ketterästi, joten uusia ryhmiä perustetaan tarpeen mukaan ja tarpeettomiksi käyneitä lopetetaan. Perheitä on monenlaisia, ja tavoitteenamme on mahdollistaa kohtaamisia ja yhteisen kosketuspinnan löytäminen vertaistuen avulla. Vertaistuki auttaa jaksamaan, ja sen myötä voi syntyä elinikäisiä ystävyyksiä ja kaveruuksia.

Vertaisryhmiä on toteutettu lähinnä vanhemmille. Pienten perheille on ollut useita erilaisia vanhempainryhmiä, kuten aikoinaan Kopyssä Down-lasten ja vaikeavammaisten lasten vanhemmille. Nykyään pienten perheille on Perhekahvila-ryhmä, johon myös sisarukset ovat tervetulleita. Itsenäistyvien ja itsenäistymisvaiheessa olevien nuorten ja aikuisten vanhemmille on oma vertaisryhmä, jossa käsitellään uuden elämänvaiheen herättämiä kysymyksiä ja selvitellään vaihtoehtoja omaan kotiin. Vertaistukea on tärkeää tarjota muillekin perheenjäsenille, kuten sisaruksille, ja tähän on ollut mahdollisuutta mm. perheleireillä ja ilman vanhempia toteutetulla sisaruusleirillä. Viimeisimpänä on tarjottu vertaisryhmää yksin lastensa arjesta huolehtiville vanhemmille sekä ryhmää vanhemmille, joiden perhettä koskettaa lastensuojelun asiakkuus tai huostaanotto. Vertaistukeen liittyvän minun tarinan voit lukea täältä. 

DISKOTOIMINTA: HEI, ME TANSSITAAN!  

Musiikki on sellainen kieli, joka yhdistää. Jo 1970-luvulla oli yhdistys järjestänyt yksittäisiä diskoja esimerkiksi Elojuhlien yhteydessä Kalevi Ahosen maatilalla Hounilla.

Yhdistyksen yhdistystoimintajaostoon kuului aluksi 4–6 vanhempaa, ja se kokoontui lauantaisin päivällä kahdeksi tunniksi. Vanhemmat halusivat järjestää sellaista toimintaa, joka soveltuisi mahdollisimman monelle nuorelle ja aikuiselle ja tuottaisi iloa ja virkistystä.

Keväällä 1983 eräs idean isistä, Kalevi Lahti, keskusteli diskoasiantuntija Sepi Tuomisen kanssa diskokokeilun aloittamisesta. Ajatuksena oli, että vanhemmat voisivat pitää samalla omia kokouksiaan nuorten tanssiessa. Kalevi Ahonen saikin sovituksi, että kokeilu voitaisiin aloittaa Tampereen kokoomuksen Smiling Sun-diskossa Kuninkaankadulla.

Jaosto sitoutui hoitamaan järjestelyt, yhdistys osti muutamia levyjä ja yhdistyksen kerho-ohjaajista löytyi alaa osaavia kavereita. Näin päästiin alkuun. Alkuvaiheessa diskossa kävi 20–50 innokasta tanssijaa. Menestys oli niin hyvä, että vuoden 1984 alusta päätettiin pitää diskoja kahden viikon välein. Kun Smiling Sunin toiminta lopetettiin ja tekniikka vietiin pois, jouduttiin diskon toimintaa jatkamaan lainatuilla kotistereoilla. Lopulta toimikunta sai ostetuksi ravintola Laternan vanhat kaiuttimet ja vahvistimen muun muassa Lions- ja Oddfellow-järjestöjen tuella. Joskus järjestettiin tanssin opetusta ja saatiin oikea hanuristikin paikalle. Tampere-talon valmistumisen jälkeen päätettiin kevätkausi jättidiskoon, joka järjestettiin Tampere-talon alakerrassa.

Disko on joutunut vaihtaa paikkaa usean kerran. Kokoomuksen tiloista siirryttiin Tampereen Raittiusseuran säätiön erinomaisiin Hepokatin tiloihin, jonne myös pyörätuolilla liikkuvat pääsivät helposti. Kävijöiden määrä kasvoi yli sataan, minkä lisäksi tuli joukko saattajia. Talkooväkikin lisääntyi ja myös isät innostuivat mukaan. Hepokatissa pystyttiin järjestämään myös joulujuhlat ja jättidiskot. Viiden vuoden kuluttua jouduttiin kuitenkin taas etsimään uutta tilaa.

Tampereen kaupungin nuorisotoimintakeskus oli linja-autoasemalla vanhassa liikekeskuksessa, jossa oli vaatimaton juhlasali ja pieni kahvio. Vuoltsun tila toimi puutteineenkin hyvin, mutta kasvaneen kävijämäärän ja pyörätuolilla liikkuvien takia tila tahtoi käydä ahtaaksi. Niinpä jättidisko pidettiin vuosien ajan Luhatuulessa (Ikaalisten Luhalahdessa), kun kävijämäärä kasvoi jo yli 300:aan. Yhdistyksen joulujuhla taas järjestettiin Pispan palvelukeskuksessa.

Diskotoimikunta oli yhdistyksessä itsenäinen vastuuryhmä, joka maksoi tilavuokrat, hankki laitteet ja musiikin sekä vastasi koko toiminnasta. Toimintaa johti tarmokkaasti Kalevi Lahti vuosikymmenten ajan. Kahvituksesta vastasi reipas 4–6 henkilön naisjoukko Ritva Järvensivun johdolla. Ryhmästä oli hitsautunut työtä pelkäämätön tehoporukka.

Diskotoiminnan ideana on ollut järjestää hauskaa ja monille sopivaa yhteiskuntaan valmentavaa toimintaa. Diskossa nuoret ostavat itse liput sekä virvokkeet ja opettelevat näin turvallisissa oloissa rahan käyttöä.  Keväällä 2011 Kalevi totesi: ”suurin palkkio tästä työstä on asiakkaiden ilo ja tyytyväisyys, kun he saavat olla mukana kepeässä ilonpidossa kavereitten kanssa”.  Ahkeralle talkooryhmälle diskosta on puolestaan muodostunut vertaistuen piiri.

Kymmenisen vuotta sitten diskotoiminta oli uuden edessä.

Syksyllä 2011 saimme surullisen viestin: tukiyhdistyksemme aina ystävällinen ja avulias isähahmo Kalevi Lahti oli kulkenut matkansa loppuun. Seuraavana vuonna valmistelimme diskon siirtymistä kaupungin nuorisotilojen mukana Vuoltsusta Monitoimitaloon 13, jossa diskot edelleen toimivat. Järjestelyvastuuta diskoista siirtyi toimistolle. Tilan vaihdon yhteydessä osa pitkäaikaisista kahvilatoiminnan talkoolaisista jättäytyi pois, mutta onneksi uusiakin tekijöitä on löytynyt. Edelleen diskotoiminta on pitkälti vapaaehtoisten varassa, ja talkoolaisia tarvitaan niin kahvibuffetin pyörittämiseen, lipunmyyntiin kuin narikkaan. Nokian tukiyhdistys on ottanut kopin Jättidiskojen toteuttamisesta viime vuosina.

Diskon DJ:nä toimineiden Jari Lindholmin ja Ari Perälän ystäväkirjat löytyvät kotisivuiltamme. Tiskijukkana pitkään toimi myös musiikkimies Antti Ylinen. Antti kirjoitti meille alkuvuodesta tarinan, joka on odottanut julkaisuaan tähän asti.

YHDISTYKSEN ETELÄNMATKAT

Yhdistyksen ulkomaanmatkoja on tehty keskeytyksettä vuodesta 1984 vuoteen 2019 asti - 36 matkaa peräkkäisinä vuosina. Sen jälkeen korona on estänyt matkailut, mutta toivottavasti syksyllä 2022 pääsemme Kreikan Kallitheaan.

Ulkomaanmatkojen taustalla on ollut ajatus mahdollistaa matkailu jäsenistölle. Kaikilla ei ole uskallusta lähteä ulkomaille oman perheen kesken. Joitakin mietityttää kielitaito, joitakin kahdestaan matkustaminen tukea tarvitsevan kehitysvammaisen lapsensa kanssa. Mitä jos matkalla sattuukin jotain? Erittäin suuressa osassa on myös vertaistuki ja yhteisöllisyys. Vuosien aikana matkoilla on vaihtelevasti ollut mukana 45–75 henkeä per matka. Ryhmäkoko on pidetty sen verran isona, että yhdistyksen työntekijä on saatu mukaan

matkatoimiston kustantamana. Rakkaimmaksi matkakohteeksi on noussut Kreikka saaristoineen, jonne on suunnattu jo 21 matkaa. Lisäksi matkoja on tehty Turkkiin (6), Espanjaan (3), Bulgariaan (3), Kyprokselle (2) ja Kroatiaan (1).

”Yhdistyksen ulkomaanmatkat ovat olleet turvallinen vaihtoehto matkailuun, ja samalla on mahdollistettu perheille vertaistukea ja tuki vieraassa ympäristössä. Päällimmäisenä mielikuvana matkoilta on valtava yhteisöllinen riemu”, kertoo Päivi Kaltio. Yhdistyksen toiminnanjohtajana Päivi Kaltio on ollut matkanjohtajan roolissa vuodesta 1996 vuodesta lähtien.

TILAPÄISHOIDON VIIKONLOPPULEIRIT

Tukiyhdistys järjestää Kuuslahdessa viikonloppuleirejä eli lyhytaikaista ympärivuorokautista ja leirimuotoista tilapäishoitoa. Leirit järjestetään upeissa järvimaisemissa Kuuslahden leirikeskuksessa Näsijärven rannalla.

Leirien tarkoituksena on mahdollistaa omaishoidon tuen vapaiden toteutuminen, jolloin vanhemmat saavat arkeen tärkeitä lepohetkiä ja kehitysvammaiset henkilöt mukavaa vaihtelua arkeen. Toiminta alkoi muutama vuosikymmen sitten perheiden toiveesta, kun tilapäishoidon paikoista oli kova pula, eikä omaishoitajilla ollut mahdollisuutta pitää kaikkia lakisääteisiä vapaapäiviä. Nopeasti toiminta on vakiintunut yhdeksi yhdistyksen toimintamuodoksi, ja on edelleen koettu tärkeäksi. Leirit jatkuvat jälleen keväällä 2022 helmikuusta alkaen, kun sopimus tilapäishoidon leirien tuottamisesta on kaupungin kanssa uusittu.

Tilapäishoidon viikonloppuleirejä järjestetään keväisin ja syksyisin, sillä kesällä Kuuslahdessa pidetään kumppanuusavustuksella toteutettavia kesäleirejä. Juhlavuoden aikana toteutui yhteensä 25 viikonloppuleiriä. 

Yhdistys panostaa toiminnan laatuun ja kehittämiseen, minkä vuoksi leiriläisiltä ja ohjaajilta kerätään säännöllisesti palautetta. Kuuslahden ympäristö tarjoaa mahtavat ulkoilumahdollisuudet luonnon rauhassa. Leirikeskuksen kotoisan tunnelman ja motivoituneiden ohjaajien ansiosta leireillä on yhteisöllinen ja tervetullut olo. Leirien kokoonpano suunnitellaan myös kaikille mahdollisimman mukavaksi. Leirit ovat pieniä, jolloin leiriläiset tapoineen ja toiveineen opitaan tuntemaan hyvin. Leirien ohjelma voidaan suunnitella yksilöllisesti, kun on tiedossa, mikä on kenellekin mieluisaa ohjelmaa tai mikä on lempiruokaa. Leirikeskus tulee tutuksi leiriläisille ja he löytävät sieltä itselleen mieluisia asioita, joita on kiva tehdä leireillä aina uudelleen.

Leireillä on joka kerta tuttuja ohjelmanumeroita, erityisesti ulkoilu, sauna ja herkkuhetki ovat viikonlopun kohokohtia. Usein leireillä myös pelataan, leikitään, musisoidaan, askarrellaan, käydään pienillä retkillä ja paistetaan makkaraa. Monille kuitenkin kaikkein tärkeimpiä asioita ovat rentoutuminen työ- tai kouluviikon päätteeksi sekä mahdollisuus kavereiden tapaamiseen ja kaverisuhteiden luomiseen. Lisäksi arjen tavalliset asiat, kuten lumityöt, haravointi ja keittiön siivous tekevät Kuuslahden leireistä aivan erityisiä. Nämä ainakin korostuvat leiriläisten palautteissa.

Saimme myös muutaman Minun tarinan, joissa muistoista taitaa olla vierähtänyt vähintään kymmenen vuotta. 

Lisätietoa leireistä kotisivuiltamme Lyhytaikaishoito.