Sinun tarinasi

KERRO MEILLE SINUN TARINASI

 

Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry täyttää 60 vuotta 2021. Juhlavuoden aikana haluamme nostaa mieliin tapahtumia ja asioita kuluneilta vuosikymmeniltä ja vuosilta.

Juhlavuoden jokaisena kuukautena käsittelemme eri teemoja yhdistyksen toimintaan liittyen, ja jaamme tarinoita kuhunkin teemaan liittyen niin jäsenkirjeessä kuin sähköisesti.

Haluamme kuulla mitä yhdistyksen toiminta on merkinnyt juuri Sinulle. Olet sitten kehitysvammainen ihminen, isä/äiti, sisarus, mummu, pappa, kummi, läheinen, ohjaaja, tukija, yhteistyökumppani, vapaaehtoistyöntekijä… TE KAIKKI.

Mikä on ollut sykähdyttävin hetki, muisto, tapahtuma, kohtaaminen, tunne… kerro siitä meille omin sanoin ja sanoituksin, matalalla kynnyksellä. 

Tarinan pituudella ei ole merkitystä, lyhytkin muisto riittää - tuokio, joka on ollut juuri Sinulle tärkeä ja merkityksellinen ja voisit sen meidän kanssamme jakaa, joko nimelläsi tai nimettömänä.

  • Oletko ollut mukana leirillä? Vertaistuki-illoissa? Harrastekurssilla? Discossa? Retkellä? Muotinäytöksessä? Edunvalvontatapahtumassa? Jelppiksessä? Talkoissa? Tai jossain muussa yhdistyksen toiminnassa?
  • Oletko kohdannut merkityksellisen henkilön?
  • Millaisia tunteita hetki on Sinussa herättänyt, ja miksi?

Kerro, mitä vain mieleesi muistuu.

Olisi ihanaa saada aitoja elämänmakuisia tarinoita ja kokemuksia vuosien varrelta, sillä niistä muodostuu yhdistyksen 60- vuotinen tarina.

Voit lähettää tarinasi alla olevalla lomakkeella sähköisesti. 

Voit myös lähettää sähköpostia, WhatsApp-viestin, videon, kirjoittaa kirjeen, poiketa toimistolla tai soittaa. Tarinasi voit lähettää:    

”Minulle ja meidän perheellemme oli erityisen merkittävä hetki, kun osallistuimme aikoinaan vertaistukiryhmään. Se hyväksynnän tunne ja vertaistuki, jota saimme.

Ei tarvinnut selitellä mitään. Sai itkeä, ilman häpeän tunnetta. Näki, että elämä kantaa.

Ryhmä antoi meille voimia, tukea, avasi polkuja, sieltä alkoi tärkeitä ystävyyssuhteita.”

 

Juuri Sinun tarinasi on tärkeä.

Kiitos!

 

terveisin Leena

Tukiyhdistyksen puheenjohtaja Leena Jokipakka

p.0500734186, jokiplee@gmail.com

 

SINUN TARINASI -JÄSENISTÖN LÄHETTÄMIÄ TARINOITA

 

Julkaisemme jäsenistön lähettämiä tarinoita juhlavuoden aikana osissa. Kiitos tarinoista!

 

Minun tarinani: Yhdistyksen merkitys

”Mitä yhdistyksen toiminta on merkinnyt minulle? Valtavan suuri kysymys. Jouduin miettimään pitkään, miten vastata tähän. Se on antanut niin paljon lähes 30 vuoden aikana.

Oikeastaan kokonaisen identiteetin kehitysvammaisen lapsen äitinä - tai ainakin tukenut siinä. Yhdistys on tuonut elämääni osallisuutta. Olen saanut kuulua ryhmään, jakaa asioita: iloja ja huolia, haaveita ja pelkoja. Yhdistys on tuonut elämääni paljon uusia ihmisiä, ystäviä ja tuttavia, monenlaisia kohtaamisia. Olen saanut valtavasti tietoa ja tukea, mitä ilman olisin varmaan vaeltanut "pimeässä laaksossa". Iloa ovat tuoneet perheellemme erilaiset tapahtumat, retket, matkat ym.

On ollut suuri ilo saada seurata lapsemme riemua saadessaan osallistua tukiyhdistyksen järjestämille leireille, kerhoihin jne.

Jo pelkkä leirikirjeen saapuminen, saa hänessä odottavan innostuksen aikaan. Paitsi, että lapsemme on saanut leirien ja kerhojen myötä vaihtelua arkeen, ne ovat tuoneet myös hengähdystauon muille perheemme jäsenille.

Lämmin kiitos kaikille tukiyhdistyksen työntekijöille ja erityisesti Päiville ja Johannalle. Teette pyyteetöntä työtä suurella sydämellä.

PS. Uskon, että puolisoni yhtyy kaikkeen edellä mainittuun.”

Kirjoittaja ei halua nimeään julkaistavan

 

Minun tarinani: Muistoja tukiyhdistyksestä

” Mieleenpainuva tilaisuus oli, kun sain pitää puheen Koskikeskuksessa valtakunnallisessa kehitysvammaisten päivässä vuonna 1989. Pääsin oikein Kansan lehteen kuvan kanssa.

Olin kutsuvieraana, kun Tulppaanitalo vihittiin käyttöön.

Pakkahuoneella olen saanut avata tukiyhdistyksen kevätkokouksen ja siellä tapasin yhdistyksen entisen johtajan Kaija Tammisen.

Jämijärvellä sain kerran juontaa joulujuhlan.
Olen ollut myös mukana varainkeruussa, kun Kuuslahden leirikeskusta on laitettu toimintaan.

2001 Päivi kävi minun 50-vuotissyntymäpäivilläni Kaukajärvellä, vaikka oli diskopäivä.

Diskossa kävin äidin kanssa, kun äiti keitti kahvia ja minä myin arpoja. Äiti toimi monet vuodet äitikerhossa. Olen myynyt monena vuotena äidin kanssa tukiyhdistyksen kynttilöitä ja äidin tekemiä sukkia. Joulunaikaan myytiin sinappia ja kinkkuarpoja diskossa. Minäkin voitin kerran joulukinkun.
Äidin kanssa käytiin diskoristeilyillä.
Äidin hautajaisissa oli Päivi ja äitikerholaisia saattamassa äitiä.

Kuuluin tukiyhdistyksen keharit sählyporukkaan monta vuotta. Antinkartanossa ja Rinnekodissa pelatessa voitettiin mestaruus.
Tukiyhdistyksen leireillä olen käynyt monta kertaa.
Mieleen on jäänyt Ikaalisissa järjestetty joulukonsertti, missä Anneli Mattila esiintyi.

Tampere talossa on käyty myös konserteissa.

Jelppisillat ovat olleet hienoja tilaisuuksia.

On ollut oikein kivaa kuulua tukiyhdistykseen.
 

Raimo Palm

 

Minun tarinani: Yhdistyksen merkitys

” Poikamme, joka täyttää 40 vuotta nyt yhdistyksen juhlavuonna, on vuosien mittaan ehtinyt nauttia monenlaisista yhdistyksen järjestämistä kerhoista, leireistä ja tapahtumista. Yhdistys on etujärjestönä vaikuttamisen lisäksi tarjonnut todella paljon toimintaa ja vertaistukea jäsenilleen.

Vanhempina olemme kiitollisia yhdistyksen toiminnan kautta saamistamme vapaista hetkistä, mutta myös arvokkaasta vertaistuesta. Meille mieleenpainuvimmat kokemukset liittyvät aikaan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin mietittiin itsenäistymistä, kotoa poismuuttamista ja aloiteltiin asuntolassa asumista. Monenlaisia ajatuksia tulevaisuudesta tuli pohdittua ja hankaluuksiakin riitti.

Oli antoisaa ja helpottavaa miettiä vaikeita päätöksiä yhdessä samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa. Yhdistyksen järjestämissä keskusteluissa, asumispalveluihin liittyvissä seminaareissa ja pienellä porukalla tekemisessä hyvä vertaistuki konkretisoitui yhteiseksi toiminnaksi nuortemme asioiden eteenpäinviemiseksi.

Erityiset kiitokset Päiville, joka, ei vain tässä asiassa vaan muutenkin, on antanut yhdistykselle paljon enemmän kuin yhden ihmisen työpanoksen. Hänellä on aikaa tukea ja auttaa löytämään ratkaisuja ja paneutua myös henkilökohtaisiin keskusteluihin.

Seija Aimio-Murawski

Kuvassa Kaija on talvileirillä 2011 Mertiörannassa, jossa perinteisesti ajeltiin myös moottorikelkoilla.

Minun tarinani: ​Leirimuistoja talvileiriltä Mertiörannasta

Oli leirille lähtöaamu, kun me kokoonnuttiin Vanhan kirkon eteen, kunnes kaikki oli paikalla. Auto tuli ajoissa, tavarat ja kassit autoon ja myös itse mentiin istumaan omille paikoille. Kun kaikki oli valmista, niin lähdettiin ajamaan kohti Mertiörantaa, klo 10 lähdettiin lomalle. Kun vihdoin oltiin perillä, otettiin sukset autosta pois ja muut ulkoilujutut. Kun kaikki oli saatu ulos, auto meni pois.

Ohjaajia oli muutama ja yksi oli Oili, joku muu vielä, Minttu ja Seppo, nuo muistan. Leirin pomona oli Johanna. Leirillä oli ohjelmaa paljon. Iltapäivällä oli infoasiaa, että mitä tehdään ruokailun jälkeen. Mehän petattiin petit iltakuntoon heti. Ruokailun jälkeen huilattiin vähän aikaa. Huilattuamme lähdettiin ulos. Toiset hiihtivät ja toiset käveli muuten vain.

Tuli kahviaika, meille oli hyvää pullaa kahvin kanssa. Maistui hyvältä, kun yhdessä nautittiin kahvit ja pullat. Kahvin jälkeen mentiin ulos, kun oli hyvä ilma ulkona. Oltiin iltaruokaan asti, sitten oli päivällisen aika meillä. Oltiin paljon ulkona joka päivä. Leiri kului joutuisasti hyvin. Kaikkina päivinä oltiin ulkona. Hiihdettiin paljon aamupäivisin, niin myös iltapäivisin, hyvä juttu. Meillä oli hyvät ilmat joka päivä. Ei ollut ihme, että viihdyimme ulkona paljon, sitä me lähdettiin hiihteleen. Joka päivä oli paljon liikuntaa monella eri tavalla, jos haluaa liikkua. Liikunta on hyvä asia.

Koitti vihdoin aamu, kun pakattiin aamupalan jälkeen laukut lähtökuntoon. Kun oli kotiinlähtöpäivä nyt.

Kiitos hyvästä leiristä leiri vetäjille ja niin myös keittiön henkilökunnalle.

 

Kaija Miettinen

 

Minun tarinani: ​Leirimuistoja Lautsiasta

Oli jälleen uusi vuosi ja toinen leirivuosi, olisko vuosi 2012. Se oli ihana leiri. Lautsian leiriltä muistan kaksi ohjaajaa, ja he ovat Oili ja Seppo. Lautsiassa oli myös ulkoilua, niin hiihtämistä ja muuten ulkoilua. Se on hyvä asia, kun ajattelee. Muistan kun kokoonnuttiin Vanhan kirkon eteen odottamaan linja-autoa, kun kymmeneltä lähdettiin kohti Lautsiaa. Tavarat tuli kyytiin sukset ym.. Kun klo oli kymmenen niin auto starttasi kohti Lautsiaa.

Todella hyvä juttu.

 

Kaija Miettinen

Minun tarinani: ohjaajan näkökulma 

Kuuslahden rantasauna, rauhallinen hetki lauteilla kahden leiriläisen kanssa ja pulahdus raikkaaseen järveen. Tämä kuva palaa usein mieleen, kun mietin kesäleirejä Kuuslahdessa. Leireihin kuuluu touhuaminen ja tekeminen, välillä kiirettäkin. Tässä hetkessä oli kuitenkin erityinen rauha ja levollisuus, mitään ei puuttunut, oli läsnäoloa ja yhteyttä.

Hetkiä ja välähdyksiä tulee mieleen lukemattomia muitakin. Rantasaunan pukuhuoneessa kaunis neito, jonka kanssa yhteisymmärrys löytyi, kun viimein ymmärsin hänen haluavan violetin mukin vihreän sijaan. Matalalla äänellä laulettu ”Oot voimani mun” karaokessa sai ihon aina kananlihalle. Talent-show:ssa itsevarmaa runonlausuntaa, itsensä ylittäminen ohjaajan tuella hiljaa laulaen tai oman paikan löytäminen juhlan järjestyksenvalvojana heijastinliiveineen. Pieniä, ohikiitäviä hetkiä, jotka jäävät mieleen ikuisiksi ajoiksi ”jaetaan nämä lakut niin, että minä syön kuoret ja sinä täytteen” ja niinhän me jaettiin. Tunnelmat palaavat nopeasti mieleen, mutta niitä on vaikea jakaa kirjoitettuna, muistoihin tarvitaan tuoksut, tunnelma ja ennen kaikkea ihmiset.

Olen saanut toimia ohjaajana useilla leireillä Kuuslahdessa, yhden kesän toimin myös leirivastaavana ollen lähes kaikilla kesän leireillä mukana. Lisäksi sain tehdä tilapäishoidon viikonloppuja yhteensä 5 vuoden ajan, välillä pelättiin näiden loppumista ja vietettiin jokunen ”viimeinen leiri”. Onneksi leirit ovat saaneet edelleen jatkua monista mutkista huolimatta. Viikonloppuleireillä nähtiin usein samojen leiriläisten ja ohjaajien kanssa, jolloin tultiin puolin ja toisin tutuiksi, oli hienoa seurata myös leiriläisten elämää ja kasvamista useamman vuoden ajan. Leirien lisäksi olen piipahtanut tukiyhdistyksellä monessa muussakin toiminnassa mukana, mutta ensimmäiseksi tukiyhdistyksestä tulee mieleen leirit ja erityisesti leiriläiset.

Leireillä olen saanut oppia paljon enemmän elämästä, mitä olisin voinut etukäteen kuvitellakaan. Olen oppinut siitä, mitä on olla aidosti läsnä, pysähtyä lyhyisiin hetkiin ja nähdä niissä elämän täydellisyys. Olen oppinut, miten ilo ja onni muodostuu ensisijaisesti kohtaamisista ja ihmisistä eikä materiasta tai mammonasta.

Kiitos Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry!

Anne Mäkelä (ent. Norén)

 

 

 

Sinun tarinasi


Mitä yhdistyksen toiminta on merkinnyt Sinulle? Mikä on ollut sykähdyttävin hetki, muisto, tapahtuma, kohtaaminen, tunne…? Kerro siitä meille omin sanoin. Tarinan pituudella ei ole merkitystä, lyhytkin muisto riittää - tuokio, joka on ollut juuri Sinulle tärkeä ja merkityksellinen. 

*
*

Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jotta voimme tarvittaessa olla Sinuun yhteydessä ja pyytää lisätietoja. Yhteystietojasi ei julkaista missään. Nimesi julkaistaan ainoastaan, mikäli annat siihen ylläolevassa kohdassa luvan. 

 

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.